Hei taas!

Enpä ole aikoihin täällä käynyt vilkaisemassa. Toivottavasti matami et ole päässyt liikaa huolestumaan. Päivät ovat vaan nykyään niin kiireisiä, etten tunnu kerkeävän paljon koneella olemaan. Ja senkin ajan, minkä olen tsekkaan sähköpostin ja pankkiasiat ja päivitän tuttavien luettavissa olevaa salattua blogia. Koska minulla nyt ihan julmetusti tunnu noita lukijoita olevan, voinen kirjoitella pojan taudista hiukan tähänkin "oikeilla nimillä" ilman paljastumisen vaaraa.

Lokakuusta asti poikamme on ollut dialyysissä. Dialyysit olemme saaneet hoitaa kotona. Päivät täyttyvät pienen hoidosta. Lääkkeitä annetaan useaan otteeseen päivässä, dialyysit tehdään kahdesti päivässä, punnituksia ja verenpaineen mittauksia on kolme kertaa päivässä. Ruoka ei pojalle nyt dialyysin vuoksi maistu, joten pitkin päivää letkutamme hänen maitoseosateriansa nenämahaletkun kautta.

Isosiskollekin pitäisi riittää huomiota ja itsestä pitäisi välittää välillä vahtiakseen syömisiä ja kuntoillakseen. Apteekissa ja sairaaloissa käymistä ja matkustelua riittää. Tänä iltana taas menemme OYS:iin huomisia tutkimuksia varten. KELA:n lomakkeet ovat vähän väliä täytössä...

Varmaan parin kuukauden pääsee kultamme siirtolistalle. Sitten voimme ryhtyä odottamaan uutta munuaista ja jännittämään, miten leikkaus sujuu ja millaisia seurauksia sillä on pojan terveyteen. Nyt vain elämme aina päivän kerrallaan eteenpäin. Päivät tahtovat muistuttaa toisiaan. Onneksi nyt dialyysiaikana poika on kasvanut hyvin. Hän on varsin energinen ja hurmaava pakkaus. Alkuajan huoli perussairauden mukana tulevista mahdollisista "korvienväliongelmista" on kaikonnut. Sillä osastolla kaikki tuntuu olevan kunnossa!

Yritän muistaa tulla päivittämään tätäkin blogia välillä. Siihen asti : "Mukavaa kevään odottelua!" Meillä sitä odotetaan ainakin jo kovasti...

...itse asiassa jo toista viikkoa. Infektio on häipynyt ja on palattu hoitamaan pelkästään perussairautta. Oulussa poistivat pojalta keskuslaskimokatetrin ja olemme taas lyhytikäisten ( puolessatoista viikossa jo kuudes menossa!) kanyylien varassa. Siksi joudumme palauttamaan pojan aina iltaisin lastenosastolle. Aamulla saamme hänet lääkärikierron jälkeen mukaamme. Onneksi asumme vain muutaman kilometrin päässä sairaalasta!